Hanki lippusi!

Onko mahdollista luoda digitaalista oppimista, joka tuntuu paikalliselta riippumatta siitä, missä sitä käytetään?

Tähän kysymykseen olemme perehtyneet ajan saatossa TicTac Learnilla. Kun kehitämme digitaalista oppimista kansainväliselle asiakkaalle, kuulemme usein toiveen siitä, että oppimisen tulisi olla riittävän yleisluontoista, jotta se toimisi kaikissa paikallisissa yhteyksissä – tiedämme kuitenkin, että parhaan oppimiskokemuksen on tunnuttava käyttäjälle merkitykselliseltä.

Miten tasapainoilla näiden kahden välillä?

Meillä on muutama ässä hihassamme. Sanoisin, että tehokkain niistä on samaistuttavien tilanteiden luominen. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää animaatioita, ihmishahmoja tai skenaarioita. Vaikka ympäristönä olisi Saksa, Etelä-Afrikassa tai Intiassa oleva henkilö kiinnostuu, jos hän tunnistaa hahmojen kohtaaman ongelman. Jopa asiakkaat, jotka aluksi suhtautuivat epäilevästi animoituihin tarinoihin, ovat päätyneet pyörtämään mielensä nähtyään esimerkkivideoita, joita olemme luoneet Vyondilla, sillä hahmoista voidaan tehdä yksilöllisiä tai neutraaleja tarpeen mukaan. Lisäksi lokalisointi on varsin helppoa tekoälyn generoimilla kertojaäänillä, jotka kuulostavat lähes luonnollisilta (ja paranevat jokaisen päivityksen myötä!).

Joskus oppiminen ei kuitenkaan salli luovaa lähestymistapaa. Meidän on ehkä noudatettava tiukasti lähdemateriaalia ja tehtävä silti parhaamme, jotta oppiminen on vaikuttavaa kaikkialla maailmassa. Tähän ei ole mitään poppaskonsteja, mutta verkkokurssien lokalisoinnista voidaan tehdä helpompaa pienten suunnitteluratkaisujen avulla – jotka yleensä myös parantavat alkuperäistä versiota. Niinpä pyysin oppimismuotoilijoitamme jakamaan vinkkilistansa siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä välttää – ja sain kuulla, että sellaista heillä ei ole. Heille oppimismuotoilusta on vuosien varrella tullut toinen luonto. Mielestäni se kertoo paljon siitä, kuinka hyödyllisiä ja tärkeitä nämä periaatteet ovat! He olivat kuitenkin iloisia saadessaan käydä asiaa kanssani läpi. Päädyimme seuraaviin ohjeistuksiin:

Keinoja lokalisoinnin helpottamiseksi:

  • Kirjoita selkeästi ja simppelisti. Mitä selkeämpi alkuperäinen teksti on, sitä helpompi se on kääntää oikein.
  • Mieti esimerkkejä, joihin on helppo samaistua eri kulttuureissa. Tämä pätee myös vuorovaikutuselementteihin, tietokilpailuihin ja jopa kuvien valintaan. (Käytämme luultavasti enemmän aikaa kuin ihmiset ajattelevatkaan sopivien esimerkkien ja tilanteiden pohtimiseen.)
  • Kuvat voivat olla riittävän yleisiä toimiakseen kaikilla markkinoilla, mutta mahdollisuuksien mukaan on usein mukavampaa käyttää kuvia, joissa on ihmisiä asiakkaan eri toimipisteistä.
  • Pidä resurssit erillisinä ja muokattavina. Tämä ei ole tärkeää pelkästään lokalisoinnin kannalta, vaan erityisesti silloin, jos niitä tullaan todennäköisesti päivittämään myöhemmin. Esimerkiksi Articulate Risessa kuva on helpompi vaihtaa kuvalohkosta kuin jos se on osa mukautettua lohkoa tai välilehden sisällä.
  • Huumori on vaikea laji ja sitä on parasta välttää. Jos sitä kuitenkin käytetään, on varmistettava, että tilanne on täysin selkeä. Hyvä esimerkki tästä on tilanne, jossa kaksi Vyond-hahmoa käy keskustelua ja haluamme antaa niille hieman persoonaa. Hahmojen on aivan inhimillistä osoittaa tunteita, kunhan emme käytä ammattijargonia tai tiettyyn kulttuuritaustaan sidottua huumoria.

Vältä näitä, jos haluat lokalisoida sisältösi:

  • Älä käytä sanaleikkejä, paikallisviittauksia tai sanaleikkejä.
  • Älä tee otsikoista tai selitteistä liian pitkiä. Teksti usein pitenee käännettäessä, joten jätä tilaa pidemmille otsikoille, jotta asettelu toimii.
  • Älä lisää tekstiä kuviin (ellei teksti ole muokattavissa).

Kun palaan kysymykseeni – voiko digitaalinen oppiminen tuntua paikalliselta missä tahansa oppija onkaan? – vastaisin kyllä. Se kuitenkin vaatii muutakin kuin pelkän käännöksen. Oppimisalustat, joita meillä TicTac Learnilla nykyään käytetään, kuten Articulate 360 ja Vyond, tekevät lokalisoinnin toteuttamisesta käytännössä paljon helpompaa kuin muutama vuosi sitten. Hyvän verkkokurssin lähtökohta on kuitenkin huolellinen pedagoginen suunnittelu: sisällön tulee olla selkeää, samaistuttavaa ja helposti mukautettavaa. Kun hyvä suunnittelu ja oikeat työkalut yhdistetään, voimme luoda oppimista, joka ylittää kieli- ja kulttuurirajat tuntuen silti oppijalle paikalliselta.